Victoria, William, Diana ja moni muu kuninkaallinen on tehnyt historiaa osoittaessaan tukea seksuaalivähemmistöille – Mutta entä jos kruununperijä itse olisi homo?

On eri asia hyväksyä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt osassa yhteiskuntaa kuin myös sen huipulla.

One comment

(Pääkuva: Raphael Stecksen/Ruotsin kuningashuone)

Helsingin Pride-tapahtuma toi taas mieleeni aiheen, jota olen pyöritellyt mielessäni jo aikaa sitten. Sateenkariväen oikeuksien puolustaminen on levinnyt yhteiskunnassa yhä laajemmalle (mistä Kruunun vartija on hyvin iloinen), mutta miten lähellä olemme ihan oikeaa tasa-arvoa?

Nykykuninkaalliset ovat laajalla rintamalla ja näkyvästi puolustaneet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia erityisesti 2010-luvulla. Kuten Facebookissa ja Instagramissa kerroin, kruununprinsessa Victoria teki vuonna 2013 historiaa osallistumalla ensimmäisenä Ruotsin kuningashuoneen jäsenenä sateenkaariväen vuotuiseen gaalaan. Hän jakoi Vuoden homo -palkinnon kirjailija Jonas Gardellille, jonka trilogia Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin kertoi homoyhteisöstä, AIDS-epidemiasta ja ennakkoluuloista 1980-luvun Tukholmassa. Victoria otettiin vastaan seisoen, hurraten, jopa itkien. Kruununprinsessan tulo gaalaan oli aivan kuin viimeinen hyväksyntä ja tunnustus (anteeksipyyntö?!) homoyhteisölle viralliselta Ruotsilta.

Linja on ollut samanlainen muissa monarkioissa. Esimerkiksi Tanskassa kruununprinsessa Mary osallistui ensimmäisenä kuningasperheen jäsenenä LTGB-yhteisön gaalaan tänä keväänä, mutta on puhunut näiden vähemmistöjen oikeuksien puolesta julkisesti aiemminkin (mitä pitäisi muuten tulkita siitä, että tapauksista kirjoittanut Daily Mail Australia keskittyi lähinnä hänen vaatteisiinsa, huoh. Olen lukenut Maryn näistä edesottamuksista kyllä myös muista medioista.)

Hollannissa niin kuningatar Maxima kuin hänen puolisonsa kuningas Willem-Alexander ovat osallistuneet erilaisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä koskeviin tapahtumiin. Vuonna 2016 Willem-Alexanderin kerrottiin olevan ensimmäinen Hollannin hallitsija, joka tapasi henkilökohtaisesti sateenkaariväen etujärjestön edustajia.

Myös vanhoillisemmalta tuntuvassa Britanniassa kuninkaalliset ovat olleet aktiivisia. Pohjatyön teki prinsessa Diana, jonka muun muassa sanotaan olevan ensimmäinen korkean profiilin julkkis, joka kätteli AIDS-potilasta ilman hansikkaita. Tuohon aikaanhan eli pitkään harhaluulo, että homoyhteisöön iskenyt sairaus tarttuisi tavallisesta kosketuksesta. 

Embed from Getty Images

 

Dianan pojat ovat vieneet hänen työtään eteenpäin. Esimerkiksi kruununperimysjärjestyksessä toisena oleva William on ensimmäisenä Englannin kuningashuoneen jäsenenä poseerannut homojulkaisun kannessa 

ja myös hänen isoäitinsä, kuningatar Elisabet (jonka noustessa valtaan homoseksuaalisuus oli vielä rikos!) on ottanut kantaa näiden(kin) vähemmistöjen puolesta.

Joten, kuninkaalliset ovat olleet aktiivisia, mutta mistä se lopulta kertoo? Uskon, että etenkin nuoret kuninkaalliset ovat teoissaan vilpittömiä, mutta eikö todellisesta tasa-arvosta kertoisi se, jos sekä kuningasperhe että kansa hyväksyisivät sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvan ihmisen myös kuningasperheen ytimessä? Itsestäni valitettavasti tuntuu, että vieläkään se ei olisi ihan läpihuutojuttu.

Tiedämme tietysti, että kuninkaallisten joukossa on ollut esimerkiksi homoseksuaaleja tähänkin asti. Brittiläinen vähemmistöjen julkaisu Pink News on listannut kaapissa olleita kuninkaallisia. En tietenkään voi tietää, pitääkö tuo lista paikkaansa vai ei, mutta se ei olekaan se pointti. Pointti on se, että on selvää, että vuosisatojen aikana erilaisia sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä on ollut myös kuningasperheissä ja kuten jutun alussa sanotaan: kautta aikain kuningashuoneet ovat enemmän tai vähemmän piilotelleet näitä jäseniään.

Pari vuotta sitten Englannin kuningattaren serkku Ivar Mountbatten kertoi olevan homo. Tänä kesänä hän on kertonut menevänsä naimisiin kumppaninsa James Coylen kanssa.

Kyseessä on brittikuningasperheen ensimmäiset homohäät, mutta tietojeni mukaan sen tärkeimmät jäsenet, kuten kuningatar Elisabet ja prinssi Philip, eivät ole osallistumassa aikatauluongelmien takia. Sen itse asiassa voin vielä uskoa, mutta se tuntuu jo ikävämmältä, että Mountbattenin ja Coylen on kerrottu pitävän matalaa profiilia julkisissa tilaisuuksissa. Omasta valinnasta? Pakostako? Ovatko he kuitenkin kova pala, jos eivät perheelleen itselleen, niin brittiyläluokalle?

Ja edelleen, entä jos nykyisten kuningasperheiden ytimissä eläisi vaikkapa juuri homoseksuaali. Suostuisiko hän enää tällaisena aikana elämään kaapissa tai toivottaisiinko häneltä sitä? Miten kansa suhtautuisi? Entä jos homoseksuaali olisi kruununperijä, joka on kaikkein suurimmassa valokeilassa hallitsijan jälkeen ja jonka tehtävä on synnyttää tai siittää jälkeläinen?

Itse haluaisin uskoa, että sekä kuningasperheet itse että monarkioiden kansa hyväksyisivät tilanteen, ainakin suvaitsevaisissa, tasa-arvossa pitkällä olevissa  maissa, kuten Hollannissa ja Pohjoismaissa. Tuntuu, että nykyaikana paljastus siitä, että joku olisi uhrannut oman identiteettinsä kruunun takia, voisi tehdä kuningasperheen suosiolle ja monarkialle itse asiassa vain hallaa. Ainakin itse koen, että sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöillä alkaa vihdoin oikeasti olla kansan syvien rivi tuki.

Kysymys siitä, miten yhteiskunnan johdossa suhtauduttaisiin vähemmistön edustajaan, on äärimmäisen tärkeä. Eikö olekin aivan eri asia hyväksytäänkö erilaisuus vain yhteiskunnan ja kansan joissain osissa vai hyväksytäänkö se samalla olankohautuksella oikeasti kaikille: tuntemattomalle tyypille, sisarukselle, valtionpäämiehelle?

Kruunun vartija väittää – omista toiveistani ja tuntumistani huolimatta – että asenteiden liennyttämisessä ja tasa-arvon edistämisessä on tältä osin yhä työtä. Mieleen nousee Monacon ruhtinas Albert, joka meni naimisiin Charlenensa kanssa vasta viisissäkymmenissä. Albertin huhuttiin vuosia olevan homoseksuaali. Toivon, että huhut eivät ole totta. Monarkian ja sen kansan kannalta hallitsijan seksuaalisuudella ei ole mielestäni mitään merkitystä, mutta ihmiselle itselleen on. Olkoon kyse kadunmiehestä tai yhden maailman varakkaimman suvun päämiehestä ja hallitsijasta, henkilökohtaisen identiteetin uhraaminen on aina liian kallis hinta. Kuvassa Albert ja kauan odotettu kruununperijä Jacques, jota ilman Grimaldin dynastia ei olisi jatkunut.

Embed from Getty Images

 

P.s. Muistattehan, että olen kirjoittanut myös kuninkaallisten naisten ulkonäön perinteisyydestä ja merkityksestä? Tuohon varhain keväällä julkaistuun, suosittuun postaukseen pääset tästä!

P.p.s. Kruunun vartija -blogin voi tilata suoraan sähköpostiin. Seuraa myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!

1 comments on “Victoria, William, Diana ja moni muu kuninkaallinen on tehnyt historiaa osoittaessaan tukea seksuaalivähemmistöille – Mutta entä jos kruununperijä itse olisi homo?”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s