Donald Trumpin otteet siirtolaislapsia kohtaan eivät hyydyttäneet kuningas Felipen hymyä hänen vierellään – Kun vielä prinssi William taiteilee Lähi-idässä, on selvää, että kuninkaalliset liittyvät yhä myös politiikkaan

Viime viikkoina kansainvälisessä mediassa on saanut suurta huomiota se, miten USA:n presidentti Donald Trumpin hallinto on erottanut siirtolaislapsia vanhemmistaan Yhdysvaltojen rajalla. Samaan aikaan kammottavien faktojen julkitulon kanssa maahan matkasi viralliselle vierailulle Espanjan kuningas Felipe puolisonsa, kuningatar Letizian kanssa. Maailmalle lähetetyt kuvat viime viikon tapaamisesta olivat tällaisia:

Espanjan kuningasparin esiintymisen ja Yhdysvaltojen ankarasti kritisoidun siirtolaispolitiikan välisestä ristiriidasta kirjoitti ansiokkaasti edellisessä postauksessani mainitsemani kuninkaallisbloggaaja Hovikirjeenvaihtaja. 

”Kuvien voima on suunnaton ja näiden kuvia viesti on yksiselitteinen: ystäviä ollaan ja keskinäinen kunnioitus on voimissaan, vaikka kuinka kuningas korostaisi demokratiaa tai keskustelisi taloushuolista ja kaupankäynnin rajoitteista”, suomalaisbloggaaja kirjoittaa postauksessaan, jonka voit lukea tästä.

Niin Hovikirjeenvaihtaja kuin minä ymmärrämme, että kyse on pitkään suunnitellusta vierailusta ja diplomatiasta, ja perustuslaillisessa monarkiassa hallitsijan rooli on rajoitettu, mutta silti. Kuninkaallisten on Euroopassa pysyttävä erossa politiikasta, mutta on selvää, että heidän vierailuillaan ja esiintymisillään on jossain määrin myös poliittista merkitystä, eikä valtaa mielikuviin tule väheksyä.

Kuninkaallisten suhde valtaan ja politiikkaan on tapetilla juuri nyt siksikin, että Englannin prinssi William aloitti sunnuntaina historiallisen matkansa Lähi-itään. Hän on ensimmäinen Englannin kuninkaallinen, joka brittihallituksen lähettämänä virallisesti vierailee yhden maailmanhistorian pahimman ja pitkäaikaisimman konfliktin rasittamilla alueilla Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Matka alkoi Jordaniasta, mikä oli helpompi nakki. Tosin toki jo pelkästään se, että Jordanian tuleva kuningas, kruununprinssi Hussein viettää aikaa virallisesti ja epävirallisesti Englannin tulevan kuninkaan kanssa on merkittävää maiden suhteille nyt ja tulevaisuudessa.

Williamin varsinainen tulikoe on edessä Israelissa ja palestiinalaisalueilla. Johtavien amerikkalaisten ja englantilaisten medioiden mukaan Williamin lähettäminen maailmanpolitiikan yhteen polttopisteeseen on herättänyt monenlaista iloa ja kritiikkiä Britannian toimintaa kohtaan.

CNN:n mukaan Williamin vierailu on hänen isoin haasteensa tähän asti. Nyt testataan, miten elämänmittainen koulutus kuninkaaksi on onnistunut. Hänen jokainen pieninkin mutinansa Israelissa ja  palestiinalaisalueilla tullaan ruotimaan molemmin puolin niin tarkasti kuin mahdollista. CNN:n mukaan Williamin vierailu näyttää israelilaisille siltä, että Britannia hyväksyy pääministeri Benjamin Netanyahun paljon kritiikkiä saaneet toimet ja on maan liittolainen. Toisaalta, Williamin katsotaan auttavan myös kotimaataan, sillä Brexitin kanssa tuskaileva Britannia tarvitsee nyt enemmän kuin koskaan hyviä yhteistyökumppaneita EU:n ulkopuolella.

Useat mediat, muun muassa The Times, kirjoittaa siitä, kuinka Williamin vierailu onnistui myös suututtamaan israelilaiset jo etukäteen. Näin siksi, että hovin antamassa matkaohjelmassa annetaan ymmärtää Jerusalemin kuuluvan palestiinalaisille, vaikka Israel pitää sitä pääkaupunkinaan.

Palestiinalaiset puolestaan mieltävät vierailun Britannian epäsuoraksi anteeksipyynnöksi vuoden 1917 tapahtumille, jolloin Britannia ymmärtämäni mukaan antoi tukensa juutalaisvaltiolle alueella (eli siis Israelille). Kuten Lontoossa työskentelevä palestiinalainen diplomaatti The Telegraphille sanoo:

”Riippumatta siitä, mitä brittihallitus tekee, tämä (Williamin) vierailu on poliittinen vierailu…Tämä vierailu symboloi tunnustusta, että Palestiina ja sen kansa ovat olemassa, ja heillä on oikeus itsehallintoon.”

Kensingtonin palatsin viesti siitä, että matkan ainoa tarkoitus on tuoda huomiota esimerkiksi alueen kulttuurille, nuorisolle ja heidän tulevaisuudelleen, ei siis ihan sellaisenaan toteudu, vaikka juuri tällaisia kuvia matkalta on lähetetty maailmalle jo tässä vaiheessa.

Modernit kuningashuoneet ovat sotkeutuneet poliittisesti arkoihin tilanteisiin aiemminkin. Esimerkiksi vuonna 2016 kritisoitiin Tanskan kruununprinssiparin vierailua Saudi-Arabiassa, jonka ihmisoikeusjärjestö Amnesty korosti rikkovan räikeästi esimerkiksi naisten ja homoseksuaalien oikeuksia. Tuolloin mukana matkanneet poliitikot korostivat, että vierailussa oli kyse normaalista maiden välisten kauppasuhteiden vaalimisesta, mikä ei estänyt poliitikkoja kritisoimasta samalla maan ihmisoikeustilannetta. Kruununprinssipari oli mukana siitä syystä, miksi nyt kuninkaalliset aina ovat mukana – tuomassa matkalle (eli siis tanskalaisille yrityksille ja muille yhteistyökumppaneille) huomiota ja toimimassa diplomatian välineenä.

Keskustelu kuninkaallisten vierailujen vallasta ja merkityksestä on erittäin mielenkiintoista. Väitän, että moni ihminen ei nykyään edes kunnolla tajua, että kuninkaalliset tekevät muutakin kuin käppäilevät ympäriinsä iltapukujuhlissa tiarat päässä. Se, mihin ja milloin valtio heidät lähettää, kertoo paljon. Onhan hallitsija ja kruununperijä arvokkainta, mitä monarkia voi toiselle maalle vierailulla antaa. Eurooppalainen kuninkaallinen ei ole poliitikko tai käytä suoraa valtaa, mutta eikö hän ole aivan kuin lahja, jonka maan oikea hallinto lähettää tai on lähettämättä, kaikkine piilomerkityksineen? Eivätkö maan politiikan vastustajat ja kumppanit tulkitse kuninkaallisten vierailuja poliittisesti, vaikka kuinka sanotaan, ettei kyse ole siitä?

Mielenkiintoista – ja toisen postauksen aihe – on se, millaista osaamista kuninkaallisilta itseltään vaaditaan. En usko, että kuka tahansa voisi selviytyä skandaalitta esimerkiksi siitä matkasta, minkä William nyt tekee (ehkei tosin hänkään, heh!). Minkälaisia taitoja ja minkälaista vastuuta kuninkaallisilta voi ja pitää odottaa?  Ja ennen kaikkea, kuinka paljon ja minkälaisia ihmisiä on taustalla ohjailemassa ja vartioimassa kuninkaallisten sanomisia ja tekemisiä?

Kaikesta tästä täytyy jatkaa taas toiste lisää. Pohdittavaa riittänee, sillä jo heinäkuun 13. päivä Donald Trump tapaa ensimmäistä kertaa kuningatar Elisabetin. Yhdysvaltojen kritisoidun presidentin saapuminen Britanniaan tulee olemaan tuona päivänä maailman median ykkösaihe, ja erityisen tarkkaan tullaan arvioimaan joka ikinen yksityiskohta hänen ja Elisabetin tapaamisesta, sanoista, asuista ja eleistä. Antaako Elisabet jotenkin hymyilevän hammasrivistönsä välistä ymmärtää, ettei Britannian suhde Yhdysvaltoihin ole samanlainen kuin Barack Obaman aikaan?

p.s. En ole maailmanpolitiikan asiantuntija! Saa opponoida, tälläkin kertaa!

P.p.s. Kruunun vartija -blogin voi tilata suoraan sähköpostiin. Seuraa myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!