Kollegani ei seuraa kuninkaallisia, mutta Victoria on silti ollut hänelle hyvin tärkeä – Rakkautemme kruunupäitä kohtaan on ihanaa, mutta pulmallista

(Pääkuvassa Ruotsin prinsessa Estelle, 6, ja prinssi Oscar, perjantaina 2. Kuva: Erika Gerdemark/Ruotsin kuningashuone)

Toimittajakollegani ei ole kiinnostunut kuninkaallisista, mutta silti hän totesi minulle eräänä päivänä, että hänellä on ollut hyvin läheinen suhde  Ruotsin kruununprinsessa Victoriaan ja tämä on ollut hänelle tärkeä.

–          Muistan vieläkin kaiken siitä päivästä, kun Estelle syntyi. Se oli ihana päivä.

Kommentti tuli mieleeni tällä viikolla, kun Ruotsissa juhlittiin prinsessa Leonoren neljä- ja prinsessa Estellen kuusivuotispäiviä. Halusin kirjoittaa kuninkaallisista lapsista, mutta en tiennyt, minkä monista kiinnostavista näkökulmista valitsisin. Kollegani kommentti toi mieleeni sen syvän kiintymyksen, jota tiedän monen suomalaisenkin tuntevan erityisesti Victoriaa ja hänen pientä tytärtään Estelleä kohtaan.

Victoria on monesti valittu suosituimmaksi kuninkaalliseksi ja kansan mielestä paremmaksi Ruotsin edustajaksi kuin jopa isänsä kuningas, mutta se, mitä tunnemme häntä kohtaan, ei ole vain rationaalista järkeilyä siitä, kenen pitäisi johtaa maata. Me tunnemme kuninkaallisia kohtaan jotain hyvin henkilökohtaista. Uskaltaako sanoa, että jopa rakkautta?

Kun Victoria ja Daniel kertoivat syyskuussa 2015 odottavansa toista lastaan alla olevalla ilmoituksella

minusta tuntui sinä perjantai-iltana, etten voisi olla iloisempi ja liikuttuneempi, vaikka kyseessä olisi läheinen ystäväni. Olin niin onnellinen, että heidän aikaisemmin mainitsemansa toiveensa useammasta lapsesta vihdoin toteutuisi. Ihan mahtavaa oli sekin, että olin itse suunnilleen samassa vaiheessa raskautta.

Tällaisen asian paljastamista pitäisi varmaan ymmärtää hävetä, mutta en häpeä. On yleistä ja inhimillistä, että joku julkisuuden henkilö voi tuntua niin tutulta ja tärkeältä. Erityisen ymmärrettävää se on kuninkaallisten kohdalla, jotka ovat olleet olemassa eri tavalla aina ja jatkuvasti kuin muut julkkikset.

Victoria tuntuu minullekin aivan kuin isosiskolta tai ystävältä. Tuntuu, että välitän aidosti siitä, mitä hänelle tapahtuu. Sama tunne kohdistuu hänen lapsistaan etenkin Estelleen, jonka elämää on voitu seurata julkisuudessa syntymässä asti ja joka jakaa äitinsä kohtalon ja olemuksen.

Ruotsalaisille, suomalaisille ja esimerkiksi myös saksalaisille tärkein kuninkaallinen on usein juuri joku Bernadotte, mutta muissa maissa on omat rakastetut. Kun Walesin prinsessa Diana, Englannin kruununperijä Charlesin ex-puoliso, kuoli auto-onnettomuudessa vain 36-vuotiaana vuonna 1997, ihmiset surivat menetystä (meidän aikanamme) ennennäkemättömän henkilökohtaisesti. Rakkaus Dianaan poiki hänen kuolemassaan surua ja raivoa, joka heilutti perusteellisesti brittimonarkian ja kuningatar Elisabetin suosiota. (Olethan katsonut noista tapahtumista esimerkiksi tämän, myös Netflixistä löytyvän  elokuvan?) Dianan merkitys ihmisille näkyy edelleen siinä, miten syvästi monet tuntevat hänen poikiaan Williamia ja Harrya ja nykyään myös Williamin lapsia Georgea ja Charlottea kohtaan.

(Alla olevassa kuvassa nainen on hiljentynyt Kensingtonin palatsin edessä viime elokuussa, kun Dianan kuolemasta tuli kuluneeksi 20 vuotta. Julisteessa lukee, että prinsessan työ jatkuu hänen poikiensa kautta. Postaus jatkuu kuvan jälkeen.)

Rakkaus kuninkaallisia kohtaan antaa ihania hetkiä, mutta se on myös ongelmallista. Meille kuninkaallisista kiinnostuneille henkilökohtaiset tunteet ovat pulmallisia sikäli, mitä syvemmin seuraamme ja rakastamme kuninkaallisia, sitä enemmän huomaamattamme pönkitämme monarkiaa. Ja vaikka Victoria todella voi olla kyvyiltään, luonteeltaan ja ajatuksiltaan paras mahdollinen edustaja Ruotsille, on tietysti lähtökohtaisesti väärin, että kukaan syntyy suoraan sellaiseen asemaan. Rakastan häntä ja hänen perhettään (ja itseasiassa muutamaa muutakin kuninkaallista), mutta en silti kannata monarkiaa järjestelmänä – voiko näitä kahta asiaa erottaa?

Kiperää on myös se, että onko se, mitä rakastamme, totta? En itseasiassa epäile sitä (En vain pysty! Pystyttekö te muka?), etteikö Victoria olisi oikeasti niin aito ja lämmin ihminen, miltä hän on toistuvasti joka vuosi joka ikisessä haastattelussa vaikuttanut (ja mitä niin hänen oma perheensä kuin ulkopuoliset hänestä jatkuvasti sanovat), mutta on harhaista luulla, etteikö takana olisi myös viestinnän ja markkinoinnin ammattilaisten parasta osaamista. Kuninkaallisten tenho perustuu siihen, että he antavat itsestään tarpeeksi ollakseen kansalle läheisiä, mutta pysyvät tarpeeksi kaukana erotakseen tavallisista ihmisistä ja julkkiksista. Kuningashuoneet liikkuvat tällä rajalla ammattimaisesti, emmekä me tiedä, minkälaisia tapahtumia ja ajatuksia jää julkisuudelta piiloon. Rakastaisimmeko heitä silti, jos tietäisimme? (Ainakin Victoriaa ja hänen perhettään ihan varmasti! Daniel! Estelle! Pikku-Oscar!)

Kiinnostavaa olisi tietää, mitä kuninkaalliset itse yksityishenkilöinä ajattelevat siitä, mitä rakastettavien henkilötarinoiden luominen ja monarkian säilyttäminen vaativat. Perustuuhan esimerkiksi juuri Victorian suosio isoksi osaksi siihen, että olemme saaneet olla häntä lähellä hänen syntymästään asti.

Kruununprinsessana ja prinssinä Victorialle ja Danielille on selvää, että heidän lapsensa kuva on julkaistava pian syntymän jälkeen ja kansalla on oikeus seurata valtiolliseen, verorahoilla rahoitettuun asemaan syntyneen lapsen kasvua. Mutta mitä ajattelevat äiti Victoria ja isä Daniel? Tuntuuko se pelkästään ihanalta, että niin moni tuntee rakastavansa heidän lapsiaan ja että omat lapset täytyy jakaa koko maailmalle (Estellen 6-vuotispäivistä kertova juttu pääsi isolla myös muun muassa amerikkalaisen People-lehden etusivulle)?

Mitä se tarkoittaa heille yksityishenkilöinä, että he ovat ihmisten tunteiden kohteena koko elämänsä, säilyi monarkia tai ei? Kansan rakkauden voi menettää, mutta elämää tarkkailun alla ei.

Kansansuosiossa ja sen vaatimassa julkisuudessa vaanii myös konkreettinen vaara. Mitä syvemmin rakastamme kuninkaallisia ja mitä avoimemmin kuninkaalliset meitä kohtaavat, sitä houkuttelevampi ja helpompi kohde he ovat tahoille, jotka haluavat satuttaa kokonaista kansaa.

Jos joku yksittäinen ihminen tänä päivänä symboloi koko Ruotsia ja maan tulevaisuutta, on se juuri Victoria. Satuttamalla häntä tai hänen perhettään osuisi samalla miljoonien muiden ihmisten sydämeen.

Niinpä me nautimme taas uusista Estellen syntymäpäiväkuvista, mutta hän ei voi koskaan tavata meitä ilman turvamiestä.